- Kuinka pitkä on yksi vuosi?
- Mitä vuotta elämme nyt?
- Mikä on viikon ensimmäinen päivä?
Mitä vastasit? Tiesitkö, että ihmiset ympäri maailmaa voivat vastata näihin kysymyksiin eri tavoilla?
Voit tutustua tällä sivulla erilaisiin kalentereihin ympäri maailmaa. Mitä samaa ja erilaista eri kulttuurien ja uskontojen kalentereissa on? Minkä kalenterin mukaan sinä vastasit näihin kysymyksiin?
Tehtävät:
- Mitä erilaisia tehtäviä kalentereilla on?
- Mitä huomaat, kun vertaat viikonpäivien määrää alla esitellyissä kalentereissa?
- Miksi islamin kalenterin vuosiluvut ottavat pikkuhiljaa kiinni gregoriaanisen kalenterin vuosia?
- Mitä yhteistä huomaat vuoden määrittelyssä islamilaisessa, hindulaisessa ja buddhalaisessa kalenterissa?
- Mitä tarkoittavat kalentereissa vuosilukujen yhteydessä seuraavat merkinnät: BE, jKr, BC, AH, AD, eaa, jaa?
Kalenteri on tapa, jonka avulla jokin kansa tai kulttuuri hahmottaa päivien, kuukausien ja vuosien kierron sekä ajoittaa heille tärkeät hetket, kuten juhlat ja merkkipäivät osaksi vuoden kiertoa. Kalenterit perustuvat yleensä maan, kuun ja auringon liikkeisiin toisiinsa nähden. Esimerkiksi vuorokausi on yksi maapallon pyörähdys akselinsa ympäri, kuukausi yksi kuun kierros maan ympäri ja aurinkovuosi on yksi maan kierros auringon ympäri.
Matemaattisesti vuoden jaksottaminen ei ole helppoa, sillä maan kierto auringon ympäri kestää noin 365 vuorokautta ja 6 tuntia. Tämän ero takia tarvitaan ajoittain ylimääräisiä karkauspäiviä (tai joiden kuukalenterien kohdalla karkauskuukausia) tasoittamaan kalenterivuoden kiertoa yhteen aurinkovuoden kanssa.
Maailman kalenterien joukosta löytyy kuukalentereita, aurinkokalentereita sekä yhdistelmäkalentereita, joissa sovitetaan yhteen 12 kuunkiertoa ja yksi aurinkovuosi.
Ajan lisäksi kalenterit kertovat siitä, mitä kulttuurissa pidetään tärkeinä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi kansalliset ja kansainvälisen merkkipäivät, nimipäivät sekä uskonnolliset juhlat ja niihin liittyvät pyhät ajat. Juhlakalenteri tarjoaa tietoa erityisesti näistä juhlista.
Alla voit tutustua erilaisiin juhlakalenterissa mukana oleviin kalentereihin ja ajanlaskuihin.
Juliaaninen kalenteri on aurinkokalenteri, joka otettiin käyttöön antiikin Roomassa Julius Caesarin hallintokauden aikana, minkä mukaan kalenteri on saanut myös nimensä. Kalenterissa ei ollut varsinaista selkeää määrettä ajanlaskun alkupisteeksi. Yhtenä suosittuna tapana oli aloittaa ajanlasku Rooman kaupungin perustamisesta, kunnes kristilliset kirkot ottivat juliaanisen kalenterin kirkkovuoden pohjakseen. Tällöin aluksi ajanlasku ajoitettiin uskottuun maailmanluomisen hetkeen 1.9.5509 eKr, kunnes vuonna 525 jKr. ajanlaskun pohjaksi otettiin munkki Dionysius Exiguusin laskema Jeesuksen syntymävuosi (754 vuotta Rooman perustamisen jälkeen). Jälkeenpäin on arvioitu, että Jeesus olisi syntynyt muutamaa vuotta Dionysiuksen arvioimaa aikaa aikaisemmin, n. 7-2 eKr.
Juliaanisen kalenterin vuoden alkamisajankohdaksi määrättiin 1. tammikuuta. Kuitenkin Euroopassa kristillisellä ajalla nähtiin myös muunlaisia alkamisajankohtia, esimerkiksi Marian ilmestymispäivästä. Alkuaan roomalainen vuosi alkoi marraskuusta, mikä näkyy edelleen monissa kielissä kuukauden nimityksissä (esim. October, Oktober, Octobre = 8. kuukausi). Keskiajalla pyrkimykset yhtenäiseen kalenteriin yleistyivät käytännön syistä. Lopullisesti tammikuun alku vakiintui vuoden aluksi kuitenkin vasta 1753, kun juliaanisesta kalenterista siirryttiin gregoriaaniseen.
Ortodoksinen kirkkovuosi käyttää edelleen juliaanista kalenteria, jonka mukaan esim. pääsiäinen määräytyy. Kirkkovuosi alkaa 1.9. Ortodoksisen juliaanisen kalenterin viikossa on seitsemän päivää ja lähes kaikkien kristillisten kirkkojen tavoin viikon pyhäpäivä on sunnuntai, Jeesuksen ylösnousemuksen päivä. Ortodoksisen kirkon joukosta löytyy myös ns. vanhakalenterisia ryhmiä, jotka käyttävät uudistetun juliaanisen kalenterin sijaan vanhaa bysanttilaista kalenteria. Vanhakalenteriset aloittavat ajanlaskunsa edelleen uskotusta maailman luomisen hetkestä, vuodesta 5509 eKr. Esimerkiksi vuoden 2020 syksyllä alkoi heidän laskujensa mukaan vuosi 7530 AM (Anno Mundi, ”maailman vuonna”). Vanhakalenterisia ryhmiä on esim. Bulgariassa, Romaniassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa.
1500-luvun katolisen kirkon johtajan paavi Gregorius XIII:n mukaan nimetty gregoriaaninen kalenteri on käytännössä hieman tarkennettu juliaaninen kalenteri. Juliaanisen kalenterien laskentatavassa vuosi alkoi heittää vuorokaudella aina 128 vuoden välein. Muutos tehtiin, kun kalenterivuosi heitti 10 vuorokaudella aurinkovuoteen nähden. Gregoriaanisessa kalenterissa karkausvuosi on joka neljäsvuosi (poikkeuksena kuitenkin täydet sataluvut). Gregoriaaninenkaan kalenteri ei ole täysin tarkka ja poikkeaa aurinkovuoden yhden vuorokauden noin 3300 vuodessa.
Gregoriaaninen ajanlasku alkaa munkki Dionysiuksen laskemasta Jeesuksen syntymästä ja ajanlasku jaetaan aikaa ennen Kristuksen syntymää (eKr., nykyään myös eaa. eli ennen ajanlaskun alkua) ja jälkeen Kristuksen syntymän (jKr., nykyään myös ja. eli jälkeen ajanlaskun alun). Nykyään on laskettu, että Jeesus olisi syntynyt hieman aiemmin, noin 7-2 eKr.
Gregoriaanisessa kalenterissa vuosi alkaa 1. tammikuuta. Viikko on seitsemän päiväinen alkaen maanantaista ja päättyen sunnuntaihin, joka on kristittyjen pyhä päivä. Vuoteen 1970 asti viikko kuitenki alkoi sunnuntaista ja päättyi lauantaihin. Sunnuntai ei siis ollut viikon viimeinen vaan ensimmäinen päivä. Tapa pohjautuu raamatulliseen viikkojärjestykseen, jossa pyhäpäivä oli lauantai, juutalainen sapatti. Kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta ajoittuu Raamatussa viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain aamuun. Kansainvälisen standartoimisjärjestön suosituksesta viikon alku siirrettiin kuitenkin 1970-luvulla gregoriaanista kalenteria noudattavissa maissa maanantaihin.
Gregoriaaninen kalenteri on käytössä laajasti myös sellaisissa maissa, joissa kristinusko ei ole pääuskontona. Gregoriaanista kalenteria käyttävät kristilliset kirkot aloittavat kuitenkin oman kirkkovuotensa jouluun valmistautumisella ensimmäisenä adventtisunnuntaina marras-joulukuun vaihteessa. Suomen ja Viron ortodoksiset kirkot on muista ortodoksisista kirkoista poiketen ottaneet käyttöön gregoriaanisen kalenterin. Muut ortodoksiset kirkot noudattavat edelleen juliaanista kalenteri (osa muunneltuna ja osa alkuperäisenä versiona). Gregoriaaninen kalenteri on tällä hetkellä 13 päivää edellä vanhaa juliaanista kalenteria.
Kalenterimerkinnöistä:
eaa. (ennen ajanlaskun alkua)= eKr (ennen Kristusta) = BC (Before Christ) = ennen vuotta 0
jaa. (jälkeen ajanlaskun alun) = jKr (jälkeen Kristuksen syntymän) = AD (Anno Domini) = vuoden 0 jälkeen
Juutalainen ajanlasku alkaa Tooran aikamäärien mukaan lasketusta maailman luomisesta 3760 eaa. Juutalainen kalenteri pohjautuu varhaisempaan Babyloniassa käytettyyn kalenteriin ja siinä yhdistyy kuu- ja aurinkovuosi. Antiikin Kreikassa ja Roomassa seurattiin kuuvuotta, joka jakaantui kuun kierron mukaan kahteentoista 28 päivän kuukauteen. Tämä tasattiin aurinkovuoden kanssa karkauskuukausilla. Juutalainen uskonnollinen kalenteri noudattaa yhä tätä laskutapaa.
Juutalaisessa viikossa on seitsemän päivää ja vuorokausi vaihtuu illalla auringon laskiessa. Viikottainen pyhäpäivä on sapatti, joka alkaa perjantai-iltana ja päättyy lauantai-iltana. Sapatti on Tooran luomiskertomuksen mukaisen luomisviikon viimeinen päivä; päivä, jona Jumala lepäsi luomistyöstään. Vain sapatilla on juutalaisessa viikkokalenterissa nimi. Muut päivät ilmoitetaan järjestysnumeroina ensimmäisestä kuudenteen päivään.
Juutalainen uutta vuotta rosh hashanaa juhlitaan syksyllä. Esimerkiksi vuonna 2022 syksyllä juutalaisen ajanlaskun mukaan alkaa vuosi 5783.
Islamilainen kalenteri on ainoa nykyään käytössä oleva puhdas kuukalenteri. Uusi kuukausi alkaa aina uuden kuunsirpin ilmestymisestä taivaalle. Kuukausi kestää 29–30 päivään ja loppuu uuden kuun tulemiseen. Islamilainen kalenterivuosi on noin 11 päivää lyhyempi kuin aurinkovuosi, joten kalenterin uusivuosi ja juhlat siirtyvät hitaasti vuodenajasta toiseen.
Islamilainen kalenteri aloittaa ajanlaskun profeetta Muhammadin ja hänen kannattajiensa siirtymisestä Mekasta Medinaan vuonna 622 jaa. Tuo siirtyminen tai pako sekä ensimmäisen islamilaisen yhteisön synty tunnetaan arabian kielellä nimellä al hijra. Islamilaiset vuodet merkitään siksi joko merkinnällä AH (After Hijra, hijran jälkeen) tai BH (Before Hijra, ennen hijraa). Al hijra -juhla aloittaa myös islamilaisessa kalenterissa uuden vuoden. Vuonna 2022 jaa. islamilainen vuosi vaihtuu vuoteen 1444 AH.
Islamilaisessa viikossa on seitsemän päivää. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Vuorokausi alkaa illalla auringonlaskusta. Varsinaista pyhäpäivää ei viikossa ole, mutta tärkein rukouspäivä on perjantai. Monissa muslimienemmistöisissä maissa on käytössä rinnakkain islamilainen kalenteri ja gregoriaaninen kalenteri.
Intiassa on maan kansallisen ja uskonnollisen moninaisuuden vuoksi ollut käytössä useita rinnakkaisia ajanlaskuja ja kalentereita. Maan suurimman uskonnon hindulaisuuden vaikutus kalenteriin ja vietettäviin juhliin on ollut suuri. Intian valtio otti kansainvälisen gregoriaanisen kalenterin rinnalle käyttöön oman valtiollisen maallisen kalenterin vuonna 1957. Sen ajanlasku alkaa vuodesta 78 jaa. ja vuodet etenevät gregoriaanisen kalenterin lailla aurinkovuosina. Vuonna 2022 Intian valtiollisessa kalenterissa juhlistetaan vuotta 1944.
Hindulainen kalenteri on puolestaan kuukalenteri, jonka vuosi kestää 354 päivää, mutta vuoden mitta korjataan muutaman vuoden välein lisättävällä kuukaudella vastaamaan aurinkovuoden pituutta. Vuosi vaihtuu diwali -juhlan jälkeisestä uudesta kuusta loka-marraskuussa. Viikko on seitsemänpäiväinen ja alkaa sunnuntaista.
Buddhalainen kalenteri aloittaa ajanlaskun Siddharta Gautama Buddhan valaistumisesta, joka ajoitetaan yleensä vuoteen 544 tai 543 eaa. Tuon laskutavan mukaan vuosi 2022 jaa. on buddhalaisessa kalenterissa vuosi 2565 BE (Buddhist Era, buddhalaista aikaa).
Kalenterivuoden pituus määräytyy kuun kierron mukaan ja siksi se on aurinkovuotta lyhyempi. Jotta kalenteri pysyy myös aurinkovuoden tahdissa, vuoteen lisätään määräajoin ylimääräinen 30 päivän pituinen karkauskuukausi.
Buddhalaisen kalenterin viikossa on seitsemän päivää ja viikko alkaa sunnuntaista.
Bahá’í-kalenteri eli Badí-kalenteri on aurinkovuoteen perustuva kalenteri. Badí-kalenteri on Bábin kehittämä ja Bahá’u’lláhin vahvistama kalenteri, joka alkaa vuodesta 1844 jaa. (Badí-kalenterissa vuosi 0 B.E. = Bahá’í Era).
Naw-rúz on Badí-kalenderin uusi vuosi, joka sattuu yksiin pohjoisen pallonpuoliskon kevätpäiväntasauksen kanssa.
Badí-kalenteri muodostuu 19 kuukaudesta, joissa jokaisessa on 19 päivää. Lisäksi kahden viimeisen kuukauden välissä on tavallisena vuonna neljä ja karkausvuonna viisi välipäivää (Ayyám-i-Há), jotka eivät kuulu mihinkään kuukauteen. Nämä välipäivät ovat ilon, juhlinnan, anteliaisuuden, vieraanvaraisuuden ja hyväntekeväisyyden aikaa.
Badí-kalenterin viimeinen kuukausi on paastokuukausi, jolloin aikuiset pidättäytyvät ruoasta ja juomasta tiettyinä vuorokaudenaikoina ja keskittyvät mietiskelyyn, rukoiluun ja henkiseen elpymiseen. Naw-rúz tarkoittaa uutta päivää. Se on juhlapäivä, merkkinä pidättyvyyden ajan päättymisestä ja uuden vuoden alkamisesta
Viikossa on seitsemän päivää ja viikko alkaa lauantaista. Perjantai on pyhäpäivä.
Badí-kalenterin vuodet:
2021-2022 jaa 178 B.E
2022-2023 179
2023-2024 180
2024-2025 181
Luterilainen nimipäiväkalenteri
Nimipäivät ovat suomalaisessa perinteessä vakiintuneet juhlapäiviksi syntymäpäiväjuhlien vieton rinnalle. Nimipäivänä saatetaan muistaa nimipäiväkortein tai esimerkiksi nimipäiväkahveilla. Vaikka nimipäivänvietolla ei nykypäivänä olekaan uskonnollista merkitystä se on periytynyt almanakkaan katolisen kirkon pyhimyspäivien vietosta. Katolisella ajalla lapselle annettiin nimi mieluiten jonkun pyhimyksen mukaan, ja katolinen kirkko edellyttää edelleenkin, että kasteessa annettavilla nimillä on kristillinen merkitys. Nimipäivän vietto liittyy tällöin nimen ilmaiseman pyhän ihmisen juhlapäivään. Katolisen kristillisen kasvatuksen tehtävänä on selvittää lapselle nimen valinnan perusteet ja opettaa häntä rukouselämässään keskustelemaan nimikkopyhänsä kanssa sekä luottamaan, että tämä esirukouksillaan tukee häntä läpi elämän.
Vaikka nimipäivän vietto on Suomessa vakiintunut vasta reformaation jälkeen, jolloin pyhimykset eivät evankelis-luterilaisessa perinteessä näytelleet niin suurta osaa, on nimipäivien juhlinta vakiintunut suomalaisessa kansanperinteessä yleiseksi tavaksi. Noin 40 prosenttia nimipäivän nimistä on kirkollista alkuperää ja suurin osa kristillisperäisistä nimistä vielä alkuperäisillä paikoillaan. Nimipäivien vietto on yleisesti tapana aika tuntematon. Nimipäiviä vietetään vain Ruotsissa jossain määrin Norjassa samalla tavoin kuin Suomessa.
Vuodesta 1929 Helsingin yliopisto on laatinut erilliset nimipäiväkalenterit suomenkielisille ja ruotsinkielisille väestöryhmille. Suomalaista ja suomenruotsalaista nimipäiväalmanakkaa on toimitettu niin, että niiden muodostama kokonaisuus palvelisi mahdollisimman hyvin koko väestöä. Jos jotain nimeä ei löydy suomalaisesta kalenterista, sen nimipäivää voi hyvin viettää suomenruotsalaisen kalenterin mukaan – ja päinvastoin. Saga ja William olivat suomenruotsalaisten suosikkinimiä vuonna 2018.
Ortodoksinen nimipäiväkalenteri
Ortodoksisessa perinteessä nimipäivän ”juhlinnan” kohteena on lapsen nimeen liittyvä taivaallinen suojelija tai esirukoilija, ja hänen muistonsa. Vanhan itäisen ja slaavilaisen perinteen mukaan ei juhlittaisi edes syntymäpäivääkään, vaan ainoastaan nimipäivää, eli taivaallisen suojelijan muistopäivää. Nimi annettiin myös usein niin, että kalenterista katsottiin, minkä pyhän nimi sattui olemaan lapsen syntymäpäivänä merkattu kalenteriin, ja lapsi sai tämän, tai lähipäivän pyhän nimen. Tämä käytäntö on kuitenkin muuttunut ja mukautunut nykyiseen Suomessakin vallitsevaan länsimaiseen käytäntöön ja ortodoksit viettävät yleensä nimipäivää ja syntymäpäivää erikseen.
Ortodoksisessa kalenterissa sama nimi voi kuitenkin ilmestyä monta kertaa ja useammallakin eri päivällä. Esimerkiksi Johannes-nimisiä pyhiä on kalenterissa lukuisia, muiden muassa apostoli ja evankelista Johannes Teologi, pyhä Johannes Kastaja, pyhittäjä Johannes Siinailainen, pyhittäjä Johannes Damaskolainen, pyhä Johannes Krysostomos ja pyhittäjä Johannes Kojussa-asuja. Ihmisen nimipäivä määräytyy kuitenkin sen pyhän mukaan, jonka kaimaksi hänet on nimetty. Näin esim. Hannu, jolla voi olla kasteen yhteydessä nimettynä taivaallisena suojelijana ja esirukoilijana jokin monista eri Johannes-nimisistä pyhistä ( Johannes Kastaja, apostoli Johannes, Johannes Damaskolainen…), viettää suojeluspyhänsä nimipäivää vain kerran vuodessa. Nimipäivä on sinä päivänä, jolloin muistellaan omaa taivaallista suojelijaa.
Ortodoksisia nimiä ovat esimerkiksi Daria tai Dareja, Alexander, Sofia ja Ksenia.
Saamelainen nimipäiväkalenteri
Saamelaisessa nimipäiväkalenterissa on 566 nimeä. Omaperäisiä saamelaisnimiä ovat Juoksáhkká ja Ahkebeaivi. Muita suosittuja nimiä ovat Sunna, Inka, Maria ja Jere, Áilu ja Matias.
2000-luvulla saamelaisnimien määrä on lisääntynyt, mihin omalla nimipäiväkalenterilla on varmasti ollut vaikutusta. Myös vuoden 2004 alussa voimaan tullut uusi saamen kielilaki, jolla turvataan saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, on lisännyt saamenkielisten nimien käyttöä.
Saamelaisen nimipäiväkalenterin on laatinut professori Pekka Sammallahti Oulun yliopistosta. Tätä nimipäiväluetteloa on pidetty merkittävänä kulttuuritekona niin Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa, joissa vastaavanlaisia kalentereita ei ole.
LÄHDE: Yliopiston almanakka
© Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry, Saara Mäkelä, Vesa Soikkeli ja Enni Keski-Saari