Viikkoa ennen pääsiäistä juhlitaan palmusunnuntaita. Silloin muistellaan, kuinka Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja kuinka hänet otettiin vastaan palmunoksia heilutellen.
Palmusunnuntain perinteeseen kuuluu virpominen. Lapset kulkevat tuttujen ja lähisukulaisten luona ja lausuvat virpomis- tai siunauslorun. Virpomisessa käytetään koristeellisia pajunoksia. Virpoja saa palkaksi suklaamunia ja karamellejä.
Palmusunnuntai aloittaa ortodokseille suuren viikon, katolilaisille pyhän viikon ja luterilaisille hiljaisen viikon.
Palmusunnuntain nimi viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät maahan vaatteita ja heiluttivat palmunoksia hänen kulkutiellään.
Nykyään palmusunnuntain kulkueet ovat yleisiä eri puolilla kristikuntaa. Oksia saatetaan tuoda myös jumalanpalveluksiin, joissa niitä tänäkin päivänä siunataan ja jaetaan seurakuntalaisille.
Pohjoismaissa ja Venäjällä palmunlehtiä kuvastavat pajunoksat, ja tapa tuoda pajunoksia kotiin onkin ollut perinne jo pitkään. Palmunoksa, meillä pajunoksa, on tässä yhteydessä Kristuksen kuninkuuden vertauskuva.
Itäisen kristikunnan tapa Lasaruksen lauantaina on ollut siunata pajunoksat ja antaa ne kirkossa olijoille. Tämä on tiettävästi ollut esikuvana Karjalassa ja Itä-Suomessa syntyneelle virpomistraditiolle.
Nimitys ”virpominen” tulee pajua merkitsevästä muinaisvenäjän sanasta verba, joka on lähtöisin latinan sanasta verbanae, suom. vihannan oksat.
Palmusunnuntain nuorissa virpojanoidissa yhdistyy kaksi traditiota, ortodokseilta lainattu virpomalla siunaaminen ja Ruotsista saatu uskomus pahaa aiheuttavista noidista.
Suomessa tapana on ollut antaa virpojille vastalahjaksi esimerkiksi makeisia ja pääsiäismunia.
Virpomalla toivotetaan hyvää onnea ja siunausta:
”Virvon, varvon, tuoreeks’ terveeks’, tulevaks’ vuodeks’, vitsa sulle, palkka mulle.”
”Uudella vitsalla virvoitan, vanhalla kuoren kirvoitan,
enkä suurta palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi.
Jumala sinua siunatkoon.”