Aasialaista kuujuhlaa vietetään esimerkiksi Japanissa, Kiinassa ja Vietnamissa. Yksi juhlan keskeisistä kertomuksista on on kertomus siitä, miten kani päätyi kuuhun. Tarinan uskotaan syntyneen selitykseksi sille, miksi kuun pinnalla – monien mielestä – näkyy maahan kanin muotoinen kuvio.
Tarinaa kerrotaan usein kuujuhlan yhteydessä Japanissa.
Tutustukaa tarinaan “Kani kuussa” ja keskustelkaa tarinaan liittyvistä kysymyksistä yhdessä.
Kysymykset:
1.Millaisia ominaisuuksia seuraavilla tarinan hahmoilla on?
- apina
- kettu
- kani
- brahmiini
2.Mitä on tarinan opetus? Mitä sillä on aikanaan haluttu opettaa?
3. Pohtikaa kertomusta seuraavien arvojen näkökulmasta:
- ystävyys
- rohkeus
- uhrautuminen ja epäitsekkyys
Tarina kanista kuussa
Kauan sitten kolme ystävystä, apina, kettu ja jänis elelivät metsässä ystävinä keskenään. He lupasivat toisilleen olevansa ystäviä ikuisesti ja lupasivat myös, etteivät koskaan tappaisi eläviä olentoja.
Eräänä päivänä Buddha päätti testata ystävysten uskollisuutta. Hän halusi ymmärtää, millainen on maailmankaikkeuden olentojen todellinen luonne. Niinpä hän päätti naamioitua köyhäksi bramiiniksi eli papiksi. Hän pukeutui ryysyihin ja nilkutti metsään kävelykeppiin nojaten.
Eipä aikaakaan, kun bramiini kohtasi metsässä leikkivän apinan. “Hei”, apina tervehti miestä. “Voinko auttaa sinua, herra?” apina kumartui kysymään. Mies vastasi: “Olen nälkäinen köyhä mies”. “Minä voin auttaa sinua”, apina sanoi ja kiipesi puuhun hakemaan mangoja nälkäiselle kulkijalle.
Ennen pitkää kettu kettu juoksi ohitse. Nähdessään bramiinin, kettu pysähtyi ja sanoi: “Hyvää päivää.”
“Hyvä päivä tämä olisikin, jos vain löytäisin jotain syötävää”, mies vastasi ketulle. “No mutta, minä voin auttaa sinua”, kettu virkkoi ja lähti kulkemaan joelle, jonka rannalla oli juuri nähnyt pyydystettyjä kaloja.
Kun kettu oli kadonnut näkyvistä, bramiini näki kanin juoksevan häntä kohti. Nähdessään miehen, kanikin pysähtyi tervehtimään miestä. “Herra, tervetuloa metsään! Voinko auttaa teitä jotenkin? Voinko tehdä jotain, jotta tuntisit olosi helpommaksi?”, kani kysyi. ”Mies hymyili ja sanoi: “Olen kovin nälkäinen.” Juuri sillä hetkellä apina palasi tuoden hedelmiään ja kettu tuli perässä kantaen kalansaalistaan. Kani tunsi itsensä avuttomaksi. “Herra, olen pahoillani, en syö muuta kuin ruohoa. Pelkäänpä, ettei siitä ole teille mitään apua.” Mies nyökkäsi: “Olet oikeassa.” Yhtäkkiä kani keksi, että he voisivat kerätä miehelle polttopuita ja kuiskasi idean ystävilleen apinalle ja ketulle. Yhdessä he keräsivät puita ja tekivät niistä suuren nuotion.
Kani sanoi köyhälle miehelle: “Koska minulla ei ole antaa mitään syötävää teille, voisin itse hypätä nuotioon paistettavaksi. Voisitteko te ystäväni apina ja kettu antaa minut miehen syötäväksi, kun olen paistunut?” Apina ja kettu lupasivat tehdä niin. Juuri kun kani oli hyppäämässä nuotioon, bramiini heitti viittansa ja keppinsä tuleen.
Eläimet säikähtivät. “Kuka sinä oikein olet?” he kysyivät.
Budhha hymyili heille lempeästi: “Älkää pelätkö. Katsokaas, olen joku muu, kuin luulette. Ja näen myös millaisia te olette, todella uskollisia ystäviä.”
Apina ja kettu kiittivät. “Sellaisiksi kaikki elävät olennot on tarkoitettu”, kettu sanoi.
“Mutta kani!” Buddha sanoi ja kääntyi katsomaan arkaa kania. “Sinun anteliaisuuttasi ja epäitsekkyyttäsi ei voi verrata mihinkään muuhun.” ”Halusin vain auttaa sinua nälässäsi”, kani kuiskasi.
”Mutta sinun ei tarvitse oppia koskaan vahingoittamaan itseäsi”, Buddha sanoi ja sanoin hän nosti kanin syliinsä ja vei hänet kuuhun turvaan. “Täällä loistat kirkkaasti ja kaikki muistavat epäitsekkyytesi.” Tänäkin päivänä, jos katsot tarkkaan täysikuuta, näet kanin kuun pinnalla.
© Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry, Saara Mäkelä ja Vesa Soikkeli