Takaisin kalenteriin

Joulupäivä

Joulu on kristillinen Jeesuksen syntymäjuhla. Kirkoissa ympäri maailmaa pidetään juhlajumalanpalveluksia ja -messuja; Suomessa on jouluaamuna joulukirkko.

Joulun viettoon liittyy monia hauskoja tapoja: Yhdysvalloissa kierretään laulamassa iloisia joululauluja naapureiden ovilla, Norjassa piilotetaan luudat noidilta ja Suomessa laitetaan manteli joulupuuroon.

Useimmissa maissa lapset saavat joululahjat vasta joulupäivän aamuna. Ne tuo toisille punanuttupukki ja toisille taas Jeesus-lapsi.

Joulupäivänä kristityt viettävät Jeesuksen Kristuksen syntymää. Jeesuksen syntymäjuhlaa alettiin viettää joulukuun 25. päivänä 300-luvun alkupuolella Rooman valtakunnassa. Varhaisin varma tieto tästä on roomalaisesta kalenterista vuodelta 354. Kristuksen syntymän juhlaa on vietetty laajalti noin 600-luvulta lähtien. 

Merkitykseltään joulupäivä on kristityille niin suuri, että siihen valmistaudutaan ortodoksisessa kirkossa 40 päivän mittaisella paastolla ja lännen kirkoissa adventtiajajaksolla neljänä joulua edeltävän sunnuntaina. Juhla perustuu Luukkaan evankeliumin kertomukseen Jeesuksen syntymästä (Luuk 2:1–20).

Pohjolassa joulu syrjäytti esikristillisellä ajalla talvipäivän seisauksen aikaan vietetyn jul-juhlan. Siitä periytyi skandinaavisiin kieliin joulun nimi, joka periytyi myös suomeen. Anglosaksisessa maailmassa nimeksi on vakiintunut joulun yön jumalanpalvelukseen viittaava Christmas (Kristus-messu) sana.

Aiemmin joulua vietettiin Suomessakin koko viikko. Nykään juhlapäivistä on kalenterissa jäljellä Tapaninpäivä eli toinen joulupäivä.

Joulupäivän viettoon liittyy lahjojen anto sekä juhla-ateria perheen kesken. Suomalaisessa evankelis-luterilaisessa perinteessä lahjat annetaan usein jo jouluaattona, jolloin syödään myös juhla-ateria. Joululahjat ovat paljon joulupukkia vanhempi perinne. 

Jouluyön messu, lat. missa angelorum  ”enkelten messu”, on suuressa osassa kristikuntaa joulun huipentuma, joka lopettaa paaston ja päästää ihmiset iloitsemaan joulusta. 

Takaisin kalenteriin