Kristityt uskovat, että kristillinen kirkko syntyi helluntaina. Raamatun mukaan Pyhä Henki laskeutui tuolloin Jeesuksen seuraajien päälle ja 3000 ihmistä otti kasteen.
Entisaikaan helluntaina tehtiin myös lemmentaikoja. Sanonta kuului ”Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä.”
Sääksmäen Ritvalassa vietetään helluntaina Helkajuhlaa, jossa nuoret neidot kulkevat kulkueessa laulaen kalevalamittaisia Helkavirsiä.
Helluntaita vietetään pyhän hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi. Sitä kutsutaan myös kirkon syntymäpäiväksi. Helluntain vietto sijoittuu 50 päivää pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstaista eli kymmenen päivää Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Helluntain merkitys Pyhän Hengen juhlana tulee Raamatun kertomuksesta Pyhän Hengen vuodattamista Jeesuksen seuraajille ja opetuslapsille.
Kristus oli luvannut lähettää opetuslapsilleen toisen lohduttajan. Tämä toteutui Jerusalemissa, kun opetuslapset kuulivat tuulen humahduksen ja näkivät tulisten liekkien muodossa Pyhän Hengen laskeutuvan heidän päälleen. Apostolien tekojen helluntaikertomuksessa kaikki Jerusalemissa olleet ihmiset saivat Pyhän Hengen vaikutuksesta kuulla pelastussanoman omalla kielellään äidinkielestään riippumatta. Tuona päivänä kolmetuhatta ihmistä otti kasteen.
Katolisessa kirkossa helluntaita seuraavana päivänä alkaa ns. tavallinen aika.
Pyhän Hengen tavallisimpia vertauskuvia kristillisessä taiteessa ovat kyyhkynen ja tulen liekki. Jos liekkejä on 12, niillä viitataan Apostolien tekojen helluntaikertomukseen. ”He näkivät tulen lieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle” Apt 2:3. Kirkollisissa rakennuksissa liekki tavataan usein kirkkojen tornien ja kellotapulien muotoina. Paremmin muoto tunnetaan nimellä ”sipulitorni.”
Suomalaisessa kansanperinteessä nostatettiin helluntaina lempeä helluntaisaunoilla sekä nuorison yhteisleikeillä, lauluilla ja tansseilla.